Nivalassa 
Marraskuu 2026

Ikipuun tarina

Yhdeksän puuta
Yhdeksän tarinaa

Ikipuun tarina -näyttely esittelee Nivalan yhdeksän lailla suojeltua puuta. Osa on jo unohtunut ja vailla suojelumerkintää.

Puiden tarinaa kerrotaan valokuvin, runoin ja taideteoksin sekä arkistotiedoilla. Työryhmän jäsenillä on juurensa Nivalassa.

Tule mukaan jakamaan oma muistosi itsellesi tärkeästä puusta ja olemaan mukana yhteisessä tarinassa.

Työryhmä

Niina Jortikka

Seikkailin maailmalla ja valmistuin sitten ympäristösuunnittelijaksi Oulun ammattikorkeakoulusta.

Työkseni olen tehnyt eniten tapahtumia, lisäksi vetänyt hankkeita ja kirjoittanut. Yhteisöllinen kaupunkikulttuuri on antanut paljon kirpputorien ja saunamaailman merkeissä.

Ensimmäinen runokirjani ”Hajatelmia” julkaistiin vuonna 2025.

Minun puuni: Kasvoin Nivalan peltojen ja metsien maisemissa, nyt asun Oulussa. Oma puuni on ollut aina koivu, joka esittäytyy rungoltaan hopeanvalkoisesta pikimustaan. Keväisin se auttaa nuorilla, vielä avaamattomilla norkoillaan torjumaan tulevaa allergiaa.

Näyttelyssä minulle on tärkeää esitellä herkkiä ja vahvoja näkemyksiä erilaisiin puihin. Tekstien ystäväksi teen erilaisia taidekokeiluja.

Marika Elina Kaarlela

Olen graafinen suunnittelija ja toiminut yksinyrittäjänä vuodesta 2010. Viidentoista vuoden hyppyä lukuunottamatta olen aina asunut Nivalassa.

Minun puuni on peltoaukealla lähellä kotiani näkyvä yksinäinen mänty. Usein mietin, onko männyn varjo suojannut lehmiä? Ovatko työntekijät syöneet eväitä peltotöiden lomassa?

Pellon vankka mänty on kannustanut minua sekä Ikipuun tarina -näyttelyn että lähiluontotekoihin liittyvän uuden yrityksen perustamiseen.

Näyttelyssä haluan tuoda esille Nivalan suojeltuja puita ja antaa niiden kertoa oman tarinansa. Eri tavoilla ja eri äänillä ja eri näkökulmista.

Emilia Rautiainen

Valmistuin kuvataiteilijaksi Lapin ammattikorkeakoulusta keväällä 2025. Olen asunut Nivalassa ison osan elämästäni. Luonto ja maalaismaisema ovat minulle tärkeitä asioita.

Minun puuni voisi olla puolivarjon puolella viihtyvä kuusi, joka omalta osaltaan ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Sen tarjoamasta ruoasta ja suojasta hyötyy useampi laji puun koko elinkaaren ajan ja sen jälkeen.

Näyttelyssä tarkoituksenani on pohtia puiden merkitystä luonnolle ja ihmisille taiteen kautta.

Milla Kaarlela

Olen journalistiopiskelija (medianomi OAMK) ja asun vakituisesti Keski-Suomessa, Laukaassa. Olen käynyt koko ikäni Nivalassa, sillä sukulaisiani asuu täällä.

Minun puuni: metsän reunassa seisoo noin 400 vuotta vanha tammi. Sen vahva runko on kannatellut sitä monen myrskyn läpi. Tammi toimii monelle eläimelle kotipaikkana: siellä on asustellut niin oravia kuin pöllöjäkin.

Näyttelyssä minulle tärkeintä on oppia lisää siitä, miten me ihmiset voimme omalla toiminnallamme suojella rakkaita metsiämme sekä niiden ekosysteemejä. Koska opiskelen journalismia, saan tästä näyttelystä tärkeitä taitoja niin omiin opiskeluihin kuin tulevaisuuteenkin.

Satu Kangas-Viljamäki

Olen lähihoitaja, valokuvaaja ja toimittaja vuodesta 2010. Olen syntynyt Nivalassa ja asun Reisjärvellä pellon reunalla metsän laidassa.

Minun puuni: Pihani laidalla kasvaa iso riippakoivu. Sen korkein oksa nousee kaikkien yläpuolelle arvokkaana ja kauniina kuin kuningatar. Pihaani koristaa myös vanha mänty, jonka vahvoja oksia olen ihaillut vuosikymmeniä. Voi kunpa ne osaisivat puhua!

Näyttelyssä minulle on tärkeää tallentaa Marikan löytämät vanhat kaunokaiset tuleville sukupolville, tehdä ne näkyviksi ja onnistua niiden kuvaamisessa parhaalla mahdollisella tavalla.